Moikka!
Oon nyt täällä Australian ihmeellisessä maailmassa, mutta näistä ekoista päivistä kuulette seuraavassa postauksessa. Tässä postauksessa on nyt vähä lähtöpäivän tunnelmia.
Heräsin kello 3 aamulla ja viimestelin pakkaukset. Oli kauheen vaikeeta päättää et mitä otan ja mitä en. Mut onneks lähes kaiken voi sit ostaa aina paikan päältä, jos jotain nyt sattuis unohtumaan. Yritin syödä aamupalaa, mut en pystyny ku jännitti niin paljon.
Kentälle lähti mun mini mami, isi ja Sonja. Isosiskon hyvästelin kotona, samoin fretit. Niitä haisuleita (joo Niki sä kuulut kans tähä sakkiin) tulee niin ikävä! Mut onneks niistä sit lähetellään mulle vähät väliä kuvia <3
Jotenki lähtöpäivään asti pysyin semi hyvin kasassa enkä ollu itkeny ku olin hyvästelly kavereit. Mut sit ku hyvästelin mun vanhemmat ja läheisimmän ystävän, niin kyllähä siinä kyyneleet tuli. Se mitä ne näki, ei ollu mitään siihe verrattuna mitä sit itkin koneessa :D Jotenki tuli vaan sellanen "hui kamala, mä en tiedä millo nään mun rakkaita seuraavan kerran. Onko se nyt 3 kuukauden vai 12 kuukauden päästä?". Mut toisaalta oon tietenki tosi innoissani siitä et nyt mun edessä on jotain uutta ja jotain mistä oon haaveillu tosi kauan! Jippii!
Mun reitti oli Helsinki - Milano - Hong Kong - Melbourne.
Milanon kentällä jouduin odottelemaan pari tuntia. Se aika meniki nopeesti, koska spottasin oikeen mukavan näkösen tuolin ja torkuin siinä sit sen 1,5h .. haha! Hong Kongissa vietin 3 tuntia. Sen vietin istumalla lattialla ja käytin hyväks lentokentän pistokkeita, laitailin mun konetta ja samal katoin Pretty Little Liarsia, heh... Ja mulla ku on tosiaan se kyky nukkua iha missä vaan, varsinki sellasis paikois mis kuulen moottorin äänen nii nukuin sit joka lennolla.
Ku saavuin Melbournen lentokentälle mua jännitti vähäse ku oon kuullu kaiken maailman kauhutarinoita!! En ees uskaltanu ottaa suomalaist karkkii tai suklaata tuliaisiks ku en halunnu ottaa riskii et joudun tyylii kuulusteltavaks! Mut nyt joku voiski lähettää sitä Fazerin sinistä, koska ensinnäki mun tekis mieli sitä, toiseks näiden pitää maistaa sitä!!
Lentokentän väki oli ystävällisiä. Mua vaa pyydettiin sivuun ku niiden piti skannaa mun passi uudestaan, ja ne kyseli et mitä teen ja kenen luona asun. That's it. :D Turhaan otin mitään paineita!
Perheen äiti oliki sit mua vastassa kentällä ja lähettiin siitä sit ajaa kohti kotia!
Kerron seuraavassa postauksessa tarkemmin, mut sen voin kertoo et oon tosi ilonen täs perhees ja mut on otettu tosi hyvin vastaan!
Ja tulevissa postauksissa kerron eräästä asiasta mikä on ollu mun unelma (tän reissun lisäks) pienestä pitäen, ja toteutu vihdoin ja viimein pari päivää sitte! So stay tuned!
Pakkailua... Laukku ei painanu ku "vaan" 18kg. Oli vähä vaikee pakata, koska täällä on tosiaa talvi (+18C ollu nyt viime päivät, aika kylmä talvi joo) ja mul ei ollu aavistustakaa mitä mun pitäs ottaa mukaa. Mut tiiän jo nyt et joudun lähettää sit aika paljon tavaraa postissa enne ku palaan kotiin.
Tupla! :)
Väsyny Roope! <3
Esplanadin puistos Sonja ja Nooran kaa!
with love, Rowina
Follow my blog with Bloglovin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti