Ku saavuttiin seuraavana päivänä Langkawille niin mullaha oli sit tietenki jäätävä pissahätä (Emmi o alkanu sanoo et mul on kultakalan rakko :D) . Siinä rinkka selässä juoksin heti ekaan vessaan jonka löysin. Maksu oli tietenkin 30senttiä. Maksoin sen kiltisti ja juoksin vessaan. No ei tsiisus mikä näky vessassa oli. Jos ei aikasemmin, niin nyt viimeistään tuli selväks et kaikki ei osaa käyttää "normaaleja" vessoja, eli niitä joihin istutaan. Sillä vessan reunoilla näky jalanjäljet ja kusta oli kaikkialla. Vaikka oli toooooooosi kova hätä nii en vaan kyenny käyttämään sitä vessaa... tai ainaki ajattelin niin. Mut sit ku oltiin menossa syömään yhteen ravintolaan ja kysyin et onks niil vessaa nii eihä koko asemalla ollu tietenkää mitään muuta vessaa ku se rämävessa johon olin just maksanu turhaan 30senttiä. Siispä jossain kohtaan mun rakko ei vaa enää kestäny. Mun oli pakko mennä takasin sinne ja ajatella vaan mielessäni et "tän jälkeen arvostan Suomen vessoja yli kaiken"...
Rakot tyhjennettyinä otettiin taksi ja lähettii hostellille päin. Siis se matka oli niin mahtava. Ne maisemat oli henkeä salpaavat. Turkoosia vettä, ihme viidakkoa, palmuja ja korkeelta näki pikku saaria. Hostellilla Heidi oliki jo vastassa. Oli niin ihana nähä sitä piiiiitkästä aikaa ku sehä o ollu reissussa jo nelisen kuukautta! Heidin kautta sit tutustuttiinki niin siisteihi tyyppeihi et nyt tätäki kirjottaessa tulee ikävä heitä <3
Ekan päivän oltii hetki rannalla ja sit myöhemmi illal käytiin katsastamassa Langkawin yöelämä. Se oliki sit sitä et porukka dokas 7elvenin ja sen vieres olevan baarin edessä. Mut se oli iha hauskaa! Myöhemmi pojat meni viel saaren ainooseen baarin ja tuliki sielt sit takas tosi myöhään.
Seuraavana aamuna käytiin taas vaihteeks Emmin kaa rannalla polttamassa ittemme.. Mulla se jäi yhtee kertaan, mut mun rakas tapaturma-altis Emmi on nyt tän reissun aikana palanu nii monta kertaa etten enää pysy laskuissa! Myöhemmi ku väsyneet kaverit oli heränny ja saanu ruokaa, nii lähettii vuokraa skootterit. Emmin kanssa tyydyttii istuu takana. Oliha se niin ittellemme kuin muillekki liikenteessä oleville paljon turvallisempaa. Siinä ku huristeltiin ja kattelin maisemia, mut valtas jälleen kerran sellanen älytön onnellisuuden tunne. Mut täs tuli sellanen olo, et jos joskus mun elämä vilahtas nopeesti mun ohi, nii se hetki ja yleisesti se päivä ois ollu sen vilahduksen kohokohdista. :)
Käytiin siis Cable Carseilla. Se oli niin pelottavaa ku mentiin niillä kopeilla ylös, oisko ollu 700metrin korkeuteen. Meinas itku tulla ku ajattelin et ollaan vaa yhen narun varassa. Emmin kaa tietenkin lietsottiin pelkoa miettimällä et mikä ois kivempi tapa kuolla, se et tää koppero tippuis nyt ku ollaa viel matalemmal ja ois ehkä mahdollisuudet selvitä, vai sit ku ollaan ylhääl ja ois nopee kuolema... huikea TEAM SPIRIT!!! :D Mut oliha se sen pelon arvosta, koska perillä ylhäällä oli todella kauniit maisemat.
Cable Carseilta lähettin sit 7 Wells Waterfallseille. Se vesiputous oliki kuiva sillä hetkellä, mut ei se haitannu ku ei me sitä tultukkaa kattomaan. Meillä oli nimittäin onneks yks kaveri mukana joka ties yhen paikan missä pysty hyppii semmoseen kallio syvänteeseen jossa oli vettä. Kutsuttiin sitä paikkaa Blue Holeks. :D Oli ihanan virkistävää hyppiä veteen, sen jälkee ku oli tallustanu eka ties kuinka monet rappuset ylös ja sit sen lisäks patikoinu viidakon uumenissa. Se oli kaiken sen vaivan arvosta!
Käytiin syömässä ja lähettiin sit takasin hostellille. Matkalla törmättiin eksyneisiin tyttöihin jotka oli kans mopolla liikenteessä. Voi sitä toisen tytön pelkoa ku piirritettiin ne mopoilla ja Leslie kysy et mihi ne o matkalla. Toinen tyttö tais sanoa saksaksi et "älä kerro niille". Mut sit sanottii et kyl ne voi meihi luottaa. Käviki ilmi et ne o menos samaan paikkaan ku me. Käskettiin niiden seurata meitä. Epävarmoina ne lähti meijä perään ajamaan. Näin jälkikäteen ku ajattelee nii ei mikää ihme et tyttöjä pelotti. Sillon oli nimittäin ilta, pimeetä ja ne oli tosi kaukana määränpäästään. Eikä asiaa varmaa auttanu et 3 skootterillista tulee piirittää ympärille ja me viel näytettiin Leslien kanssa paikallisilta :D Mut ei, ei yritetty ryöstää tai mitään muutakaa näitä polosia, vaan ihan kiltisti näytettiin niille et mite ne pääsee perille.
Seuraavana aamuna oltais haluttu Emmin ja yhen miehen kaa vuokrata skobat. Mut jostai syystä ei saatukkaa vuokrattuu ilman korttia. Viimesestä mahdollisesta paikasta oltais saatukki, mut mut valtas sellanen epävarmuuden tunne, ku se myyjä katto meitä nii epäilevästi. Peräännyttiin siitä sit iha suosiolla. Se päivä meniki iha vaa hengailessa ja illalla käytiin kattomassa auringonlaskua! Oli huomattavasti nätimpi ku mitä o Suomessa tottunu näkemään :D
Illalla mä otin pienet tirsat ja joskus puolen yön aikaa Heidi ja Emmi tuli herättää mut et nyt lähetää yöuinnille! Syy tälle oli se et haluttii uida hohtavien planktonejen seassa. Eka näytti vähä siltä et ei tulla näkee mitään planktoneita. Mut sit ku mentiin vähä syvemmälle niin huomattiin et ku laitto käden veden alle ja heilutti kättä, nii käden ympärillä hohti tosiaan sellaset pienet hiukkaset!! Siinä kohtaa mulla pääs taas mun sisäinen lapsi-mode päälle ja aloin päästelee ihme ääniefektejä :D Tuntu iha siltä ku ois ollu jotkut taikavoimat ku kädet vaa hohti joka kerta ku niitä liikutti!!! Tosi vaikeeta selittää, ku se on vaa pakko kokee ite et tajuu :D
Mentiin sit josku kahe aikaa nukkuu ja aamulla kello 7 aikaa meitä tultiinki hakemaan taxilla, koska oli aika lähteä kohti Thaimaata!
Mut tosiaan Langkawi oli kyllä ihana. Eihä me ehitti nähä läheskää kaikkea, mut kuitenki kyseisestä saaresta jäi tosi hyvä fiilis. Eli voisin mennä kyl uudestaanki sinne ja suosittelen kaikille sitä saarta! Ainaki niille jotka tykkää juoda alkoholia. Se on nimittäin verovapaa saari eli alkoholi ei maksa läheskään mitään! :)
Minä hyppäämässä Blue Holeen! hah
Cable Cars
