Auckland part 2: Bungy Jump

Weyy vihdoin mä tein sen! Siis benji hypyn! Ku menin Uuteen-Seelantiin kelasin et teen benjin kuha vaan löydän jonku joka haluu tehä sen mun kaa. Koska tottakai se o kivempaa tehä tommonen juttu jonku kaa, Sillä sit on joku jonka kaa jakaa se ilo. Kyselin mun huonetovereilta et aikooks ne tehä benjin. Mut kukaan ei ollu tekemäs sitä, koska ne pelkäs korkeuksii tai ne aiko tehä sen Queenstownis. Siispä aloin kelaa et no ehkä mäkään en sit tee sitä ja teen sen sit myöhemmin ausseis. Mut sit tokan iltan tapasin pari brittii jotka sano et ne aikoo tehä benjin seuraavana päivänä ja pyys mua messiin!! Olin niin ilone!  Siispä seuraavana päivänä herättii aikasi ja varattii meijä hyppy.

Kyyti haki meijät satamasta ja ajo meijät Aucklandin sillalle. Meille iskettiin varusteet päälle ja sitte meijät ohjattiin sillalle. Kävely sillalla hyppy kohtaan oli varmaan kokemuksen pelottavin kohta. Vaikka meil oli kaikki turvaremmit yms mua pelotti iha sikana et tipun veteen :D Kaveri sano et "hei kato vähäks makeet maisemat" mut en pystyny kääntyy, koska mun oli pakko keskittyy mun askeleihi ja siihe etten tiputa mun kännyy ja polaroid kameraa.. Näin koko ajan veden mun alapuolel ja mietin et "ou mai gaad ollaan korkeel ou mai gaad". Asiaa ei helpottanu yhtään se et kivuttiin viel korkeemalle ku mitä oltiin. Vihdoin ja viimein ku päästiin sinne "hyppytorniin" nii ne laitto vähä jammailu musaa ja pystyin rentoutumaan pikkasen.

Homma meni painon mukaan eli eka meni miehet ja sitte me naiset... ja mä olin tietenkin viimenen. Se oli sinänsä iha hyvä juttu, koska ku näin kaikkie muiden reaktiot nii ei enää pelottanu niin paljoo. Mut sit toisaalta halusin tehä sen homman mahdollisimman nopeesti pois alta :D
Ihmisilt kysyttiin et haluuks ne koskee veteen vai ei. Ja ne jotka sano "joo" päätyki olee iha litimärkiä. Mun kaveri sano niille tyypeille et "haluun vaan et mun pää kastuu".. Noh ku se nostettiin ylös sieltä, nauroin niin paljon.. SE OLI IHA KOKONAAN MÄRKÄ!! :D se oliki sit päätyny iha kokonaan veteen!

Sit ku oli mun vuoro nii yks työntekijöistä sano et "koska oot vika, niin ikävä kyllä se on perinne et viimenen kastetaan ihan kunnolla". Just my luck. Ku mulle laitettiin remmejä jalkaan alko jännitys palaamaan. Eniten jännitti siinä ku piti kipittää jalat sidottuna reunalle. Mietin vaan mielessäni "älä kato alas, älä kato alas". Hetkellinen tsemppaus, nopee poseeraus kameroille ja sitte ne sanoki "one two three.. GO!!" ja sekuntia myöhemmin nojasinki jo eteenpäin ja se oli menoa se. Se tunne oli iha hullu!! En ees tiiä miten sitä vois kuvailla. Adrenaliini virtas, Hymyilin (tai luultavasti irvistin). Vatsasta vaa karkas kaikki ilma. Kiljuin ku hullu hahah. Tuntu siltä et leijuin ilmassa ikuisuuden kunnes, pläts ja osuin veteen ja ponnahtelin pari kertaa ilmas. Hulluin tunne oli se ku pongahdin ekan kerran takas ylös ja sitte taas alas. Ku vauhti alko hyytyy mut nostettiin hitaasti ylös. Se tunne oli aivan uskomaton. Siis teki mieli tehä se heti uudestaa! Vaikka olinki litimärkä ja oli vähä kylmä :D Hypetettiin sitä kokemusta kavereiden kaa aikalailla.
Oon ilonen et ostin kans kuvat ja videon, koska onhan toi nyt sellanen kokemus josta pitää olla muistoja! Jotain mitä laittaa sitte leikekirjaan haha.

Mut tosiaan, suosittelen kaikkia tekemään benji hypyn!! Tottakai se pelottaa ja jännittää, mut se on kaiken sen arvosta!! Nyt oon vihdoin tehny kaiken mitä oon ikinä halunnu: kuumailmapallolennon, skydiven, benji hypyn sekä sukelluskurssin. Nyt vaan pitää alkaa tehä noit asioita enemmän hahaa. Ei oo mitää halvimpia harrastuksia, mut pakkoha sitä o useemman kerran kokee noi adrenaliini virtaukset :)

English:
Finally I did a bungy jump!!! I don't even know how to describe the feeling. It was just way too aweeeeeeeesome. That adrenaline rush. Wow. Incredible. I just wanted to do it again right away!!
So if you've ever thought about doing a bungy jump... DO IT!!!! IT'S SO COOL!! It's a lifetime experience. It's just unbelievable.

                                                                                        with love, Rowina

Follow my blog with Bloglovin