Swan laken kohalla oltiin ku mitkäki uunot :D Meil on nimittäin tapana keksii ääniä ja keskusteluja eläimille. Siispä ku nähtiin iiiiisoja monneja (tai eihä me nyt tiietä mitä kaloja ne oli, mut niil on ainaki sellaset viikset (??????)) ja kilpikonnia nii alettii höpöttää iha omituisil äänil ja keksii nimii niille elukoille. Sanonpaha vaa et jos joku suomalainen ois ollu lähistöl, se ois varmaa kattonu et mitä hulluja ollaan!!!
Botanic Gardenin jälkeen päädyttiin jälleen kerran Orchard Roadille. Käytettiin ekaa kertaa bussia! Oltiin taas niin kujalla et millon se lippu pitää leimaa ja mihin.. Mut muita seuraamalla pärjättiin oikein hyvin! Mun mielestä Suomeenki pitäs tulla tollanen systeemi, et pitää maksaa matkan pituuden verran. Ainaki se ois paljon loogisempi...
Myöhemmin haluttiin käydä Downtowis ku jotenki kelattiin et se ois jotenki makee ja värikäs. Vähä erilaista meininkiä... Mut meijän pettymykseks se oliki alue täynnä pilvenpiirtäjiä ja muutenki hienoja rakennuksia. Ei se iha nappiin menny. No mut ainaki siinä matkan varrella oli yks nähtävyys The Merlion, nii eipä sekää jääny sit näkemättä. Sen jälkeen lähettii hostellille ottaa torkut ja pakkaamaan kamoja sillä seuraavana päivänä suunnattiin lentokoneella kohti Kuala Lumpuria, eli Malesiaan! Josta ehinki jo kertoa edellisessä postauksessa, oho :D no nää postaukset tulee vähä hassussa järjestyksessä, pahoittelen!!
Ja pakko kertoo et edellispäivänä ku oltiin Orchard Roadilla nii saatin kokee asiakaspalvelun mestari :D Emmi ku halus lähettää pari (lue: viisi) pakettia suomeen, jotka sisäls tuliaisia ja yhen laukun. Noh se tyttö siinä tiskillä oli aluks ihan ystävällinen. Hymyili ja oli muutenki pirtee. Sitte ku oli menny jo yli 15 minuuttia, ku Emmi oli siinä säätäny kaikkien pussiensa kanssa sillä tytöllä alko mennä hermot. :D Sen lisäks et oltiin vaikeita asiakkaita, ku ei tiedetty mistään mitään ja kyseltiin jatkuvasti, nii sen kuittirulla loppu eikä se osannu vaihtaa sitä, sit sen takana oleva pakettipino romahti ja meijä takana oli jäätävä jono. Loppujen lopuks se sit hääs meijät kokonaan siitä tiskiltä ja käski meijän hoitaa loput jossai muualla :D Sen naama oliki siinä vaiheessa sit kaukana pirteestä. Lähinnä sellanen "jos katse voisi tappaa"- ilme. Lähettiinki aika äkäseen siitä sitte ja päätettiin ettei tulla enää uudestaa kyseiseen paikkaan. Se siitä sepittämisestä.. menee hermot nyt tähä nettii niin annan teijän nyt nauttia jälleen kuvista koska mun stoorit on huomattavasti epäloogisempia ku Emmin :D Ehkä jatkos jätän selostuksen Emmin blogin puolelle...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti